Jumalansynnyttäjä varjelee kirkkoaan ja kristittyjä tässä langenneessa maailmassa.
"Neitsyt seisoo nyt kirkossa ja yhdessä pyhien kanssa näkymättömästi rukoilee meidän puolestamme Jumalaa. Enkelit ja esipaimenet kumartavat ja apostolit profeettain kanssa riemuitsevat, sillä Jumalansynnyttäjä rukoilee meidän puolestamme ikiaikaista Jumalaa."
Tänään pyhä Andreas näkee näyn. Kokoöisen vigilian aikana Konstantinopolin Blahernan kirkossa Jumalansynnyttäjä ilmestyy hänelle näkyvässä muodossa. Johannes Edelläkävijän ja Johannes Teologin ja kaikkien pyhien saattamana Elämän äiti, Neitsyt Maria, astuu kirkkoon ja rukoiltuaan hartaasti alttarin äärellä kohoaa korkeuksiin levittäen huntunsa koko kirkkokansan ylle. Näin hän sulkee kaikki ihmiset ja koko kirkon suojelukseensa.
Pyhä Andreas, Jumalan tähden houkka – lapsen kaltainen vilpitön sielu – kysyy oppilaaltaan Epifaniokselta, näkeekö tämäkin maailman Valtiattaren. Epifanios vastaa myöntävästi: ”Sinun rukouksiesi avulla näen ja olen hämmästynyt.”
Tästä hurskaan houkan näystä sai alkunsa Jumalansynnyttäjän suojeluksen juhla, jota ortodoksisessa kirkossa vietetään vuosittain 1. lokakuuta. Juhla tunnetaan myös nimellä Pokrova. Sana on moniselitteinen, se viittaa Jumalansynnyttäjän huntuun.
Juliaanisen kalenterin mukaan lokakuun 1. päivänä vietettävä Pokrova on Ukrainassa muuttunut uuden kalenterin mukaan 14.10. vietettäväksi kansalliseksi vapaapäiväksi, jota presidentin julistuksella juhlitaan myös Ukrainan kasakkojen päivänä. Kreikassa taas Jumalansynnyttäjän suojeluksen juhlaa vietetään maan toiseen kansallispäivään yhdistettynä 28.10.
Jumalansynnyttäjä varjelee kirkkoaan ja kristittyjä tässä langenneessa maailmassa. Siinä on Jumalansynnyttäjän suojeluksen juhlan pysyvä ja ajaton hengellinen sanoma: Taivaallisen kirkon täyteys, koko pyhien ihmisten joukko, rukoilee Jumalansynnyttäjän johdolla lakkaamatta maanpäällisen kirkon puolesta.
Maailmanlaajan kirkon jäseninä, osana Kristuksen ruumista, olemme pysyvästi Jumalansynnyttäjän erityisessä suojeluksessa.