Mooseksen lain määräystä noudattaen Maria ja Joosef toivat Jeesus-lapsen Herran eteen Jerusalemin temppeliin 40. päivänä syntymän jälkeen. ”Herran laissa sanotaan näin: 'Jokainen poikalapsi, joka esikoisena tulee äitinsä kohdusta, on pyhitettävä Herralle." Samalla heidän piti tuoda Herran laissa säädetty uhri, "kaksi metsäkyyhkyä tai kyyhkysenpoikaa'.” (Luuk. 2: 23-24.)

Temppelissä oli paikalla hurskas ja lakia noudattava Simeon, joka odotti Messiasta. Pyhän Hengen johdatuksesta hän tunnisti lapsen. Vanhurskaan Simeonin lausuma rukous luetaan jokaisessa ehtoopalveluksessa: ”Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon, joka loistaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.” (Luuk 2:29−32)

Simeonin sanat julistivat vertauskuvien ja Vanhan testamentin ajan olevan ohi ja täyttymyksen ajan olevan käsillä. Tätä juhlaa kutsutaan myös kohtaamiseksi, mikä näkyy juhlan ikonissa. Kristuksen ja Simeonin persoonissa kohtaavat sekä vanha että uusi liitto. Kristus, uuden liiton toteuttaja, täyttää myös kaikki vanhan liiton määräykset, johon temppeliin tuominen ja uhraaminen perustuivat.

Simeon profetoi Maria-äidille, että hän saa kokea suuren surun esikoisensa puolesta: ”Hänet on pantu merkiksi, jota ei tunnusteta, ja sinun omankin sydämesi läpi on miekka käyvä.” (Luuk. 2:34-35)