Joakim ja Anna olivat olleet naimisissa jo viisikymmentä vuotta ja heidän avioliittonsa oli lapseton. He elivät hurskaasti ja hiljaisesti käyttäen ainoastaan kolmanneksen tuloistaan itse, antaen toisen kolmanneksen köyhille ja viimeisen kolmanneksen temppelille, eikä heiltä itseltään silti puuttunut mitään. Kerran, kun he olivat jo vanhoja ja olivat Jerusalemissa uhraamassa Jumalalle, ylipappi Isaskar nuhteli Joakimia: ”Et ole sen arvoinen, että voisit uhrata Jumalalle noilla lapsettomilla käsilläsi.” Toiset, joilla oli lapsia, tönivät Joakimia temmaten hänet röyhkeästi pois. Tämä murehdutti suuresti kumpaakin iäkästä vanhusta ja he menivät raskain sydämin kotiinsa.
Tämän jälkeen kumpikin rukoili Jumalaa, että Hän antaisi ihmeen tapahtua heillekin, kuten hän oli tehnyt Aabrahamille ja Saaralle ja antaisi avioparille lapsen lohduttamaan heitä vanhalla iällä. Jumala lähettikin enkelin heidän luokseen ja enkeli toi sanoman tyttären syntymästä, joka ”olisi kaikkein siunatuin ja jota kaikki kansat ylistäisivät ja jonka kautta tulisi pelastus maailmaan.” Anna tulikin heti raskaaksi ja synnytti yhdeksän kuukauden kuluttua pyhän Neitsyt Marian.